Ihania onnen tunteita ja raivareita. Vaihtelevaa tämä raskauden aikainen elämä. Välillä olen niin yhtä hymyä ja rakkautta pursuava tyttö ja toisessa hetkessä raivomamma joka samaan aikaan huutaa naama punaisena ja itkee hölmöille jutuille kuten sille miten imuroinnin aikana irronneen töpselin vuoksi 

Semmosta tunteiden vuoristorataa 

Jotenkin jännää kun kaikki intoilee mun raskaudesta enkä oikein itse osaa intoilla. Oon jotenkin ihan hukassa. Olen saanut juuri sen, jota olen toivonut 2 ja puoli vuotta ja sitten en osaa suhtautua elämän muutokseen. Muuttuu niin paljon asioita samaan aikaan. Vaikein muutoksista on oman kropan muutos. Jotenkin takaraivossa on sellainen fiilis etten saa lihota vaikka tiedän että niin kumminkin käy. Sitten on huono olo - tiedän ettei sitä kestä (ainakaan toivottavasti) enään kovinkaan kauaa mutta en oikein osaa suhtautua siihen. Tuntuu niin hassulta, ettei kroppa ole mun hallussa enään ja en jaksa/voi tehdä oloni takia kaikkia niitä asioita joita haluaisin tehdä. Viime lauantain vietin sohvan pohjalla ja kävin yökkimässä pönttöön. Olo oli aivan karmiva ja itku tuli kun koko vapaapäivä meni hukkaan. Toisaalta miksi en voi vaan ajatella, että tehtäväni on nyt kasvattaa uutta elämää joka vaatii veronsa. Vaikka tiedän kärsiväni hyvän asian puolesta niin kyllä se vituttaa välillä kun koko ajan oksettaa ja väsyttää jopa öisinkin saan heräillä ällöön oloon.

Oon nähnyt vauvaunia muutamana yönä. Oikeastaan aika kivaa :) Hurjan meneviä ja värikkäitä unia ja välillä pitää öisinkin herätä pissalle. 

Tänään energian puuskissani sain istutettua etupihan valkoisiin ruukkuihin kaksi tuijaa ja hopeaheinää ja valkoisen ruukkukkatteen siihen päälle. Muutaman hopeisen tähden laitoin tuijiin killumaan ja lyhtyyn kynttilän. Ihanan talvinen tunnelma. Huomiseksi on luvattu lunta! Voin kumpa aamulla herätessäni olisi ensilumi satanut