Kuudes viikko pyörähti tänään käyntiin. Jännitys on päätä huumaava. Pelko myös. Vaikea sanoa, että toivonko vai pelkäänkö enemmän. Mua pelottaa aivan hirmuisesti että alkio on väärässä paikassa taas. Pelottaa että maatessani ultrapöydällä lääkärin ilme kertoo jo kaiken - ei, täällä ei ole mitään.... Tunteet on hirmu ristiriitaiset. Toisaalta olen jo toivonut että lääkärin suusta pääsisi, että katsokaahan tänne, täällä sykkii pieni sydän.

Tasan kaksi viikkoa ultraan....

Raskausoireita on oloiksi asti. Välillä on hieman huono olo, huimaa ja haistan rehellisesti sanottuna kuin pieni vainukoira. Ihmeellisin asia jonka hasitoin oli metallin haju - ihmettelin hetken että mistä se tulee niin sehän tuli mun kaulakorusta :) Melkoiset sieraimet meikäläisellä :) Rinnat on turvonneet mutta ei kyllä kipeät niin kuin viimeksi. Väsymyskin on astunut kuvaa. Päikkärit maistuu ja unille meen jo tosi aikaisin verrattuna aikaisepaan. Oon ollut oikein semmonen kukkuja ja nyt kun pistää pään tyynyyn ni uni tulee saman tien.

Muksaa loppuviikkoa! :)