Viimeisen viikon aikana ystäväpiiriini on syntynyt neljä tyttö-vauvvaa. Eilen kävin katsomassa tuoreinta tapausta. Olin sairaalassa iloinen ja tuoksuttelin vauvvaa. Kotiin kun tulin niin mieli muuttui mustaksi. Miksi kaikki muut mutta ei me, miksi minä en saa kokea sitä syntymän hetkeä, sitä vauvan ensikohtaamista, sitä tunnetta että joku kasvaa mun sisällä... Saankohan joskus!

Mies tiesi sanoa mulle ennen kun menin sairaalaan katsomaan vauvoja että tulen kuitenkin huonolla mielellä takaisin. Itsepäisenä totesin etten varmana tuu! :) Niinhän siinä kumminkin kävi! Josko sitä voisi sanoa, että neljän vuoden jälkeen mies varmaan mut tuntee jo ehkäpä paremmin kuin minä itseni 

Nyt on kumminkin taas hyvä mieli, ja edessä ensikäynti IVF-hoidoissa! Meillä on vielä toivoa!!!