Ensimmäinen IVF- hoidonsuunniittelu aika kilahti postiluukusta sisään. Hitsi kun rupes pelottamaan, hirmuisesti lääkkeitä ja piikityksiä, lääkärikäyntejä ja itkua. Toivottavasti ei pettymyksiä. Helmikuussa mennään siis hoidonsuunnitteluun ja todennäköisesti huhtikuussa ensimmäinen IVF pitkällä kaavalla.

Mieli on vaihdellut hyvästä huonoon ja masentuneesta iloiseen, välillä tuntuu, että hyväksyn tämän lapsettomuuden ja välistä en vaan usko itseeni. Mies on tukenut hienosti ja saan itkeä rakkaan sylissä jos siltä tuntuu. Mutta kun se itku ei tule, en vaan osaa itkeä. Olen itkenyt yhdellä kädellä laskettavan summan kertoja tämän uutisen jälkeen. Onkohan se ihan normaalia? No toisaalta mikä mussa olisi normaalia :) Kai tämä prosessi pikkuhiljaa mielessä velloutuu hyväksyttäväksi asiaksi.

Nyt on viimein tällä viikolla jälkivuoto leikkauksesta loppunut, eihän se kestänyt kuin melkein kuusi viikkoa, karmeeta. kerran kävin jo päivystyksessä ja ottivat kaikki mahdolliset kokeet tulehdusta epäillen mutta ei se ollut muuta kun järkyttynyt kohtu. Nyt siis kohtuni on toipunut leikkauksesta - viimein!! 

Kohta on joulukuu ja aika ajatella lämpöisiä ajatuksia ja leipoa torttuja ja pipareita! Lomaa odotellessa, jota kertyy mulle peräti kolme viikkoa joulun aikaan, Ihanaa <3