Taas ne kuukautiset vaan alkoivat... En ole moneen kuukauteen itkenyt lapsettomuutta mutta nyt se taas tuli ryöppynä sisältäni. Yritin olla vahva, olla itkemättä, olla tuntematta mutta minkä vuoksi? lopulta se oli helpottavaa päästää se tuska ulos, itkeä lohduttomasti sitä ettei vatsassani taaskaan ollut elämää yrityksstä huolimatta. Luulen, että pettymys tuli nyt voimakkkaampana kuin koskaan. Lääkkeet ja inssi saivat taas toivon nousemaan taivaisiin ja sieltä pudotus olikin tavallista raskaampaa 

Tänään otin taas ensimmäisen clomfenin. Tästä se alkaa, uusi kierto, uusi yritys, uusi toivo! Kp11 follikkeliultraan ja ovisplussasta inssiin. Toivotaan että tämä kierto olisi meitä varten!