Kyllä se on kumma homma kun heti aamusta alkaa kiukuttamaan ja kenkää puristamaan ihan ilman mitään virallista syytä. Milloin tää loppuu, ärsyttää itseänikin jo oma käytös ja tunteiden hallitsemattomuus. Itku tulee pieneimmistäkin asioista ja en kestä sekasortoa ollenkaan. Olemme juuri remontoimassa vauvan huonetta ja siirsimme oman makuuhuoneemme entiseen työhuoneeseen. Tästä aiheutunut sekasorto ( tavaroita koko yläkerta täynnä ja makkarit puolivalmiina) aiheuttaa mun sielulle melkoista tuskaa, itkua ja kiukkua 

Tiuskin, hermostun ja oon ilkeä ämmä, ihan kauheeta. Toivottavasti palaan ennalleni kun vauva syntyy. Poden niin huonoa omaa tuntoa omasta käytöksestäni miestäni kohtaan etten pääse siitä yli enkä ympäri. Mies vaan ihanasti mulle toteaa, että "hei sä oot raskaana ja hormonit jyllää, yritä hyväksyä itsesi ja tunteesi semmoisena kun ne ovat, kyllä mä kestän sun kiukuttelua mutta annan takasin silloin kun siltä tuntuu " Kaipa se pitää itsensä ja omat tunteensa hyväksyä, jotta loppuraskaus sujuisi vähän helpommin kiukuttelun kannalta. Mulla on tapana padota tunteeni räjähtämispisteeseen saakka ja sitten se kaikki tulee ulos itkuna ja pahana olona. Pitäisi yrittää löytää keino näyttää tunteet aina kun niitä pintaan pulpahtelee. Anger management  

Jepsis, se siitä kiukusta!

Vauvan huoneen seinä on viimein maalattu ja se on ihanan pikkupojan värinen - baby blue. Mies maalasi eilen ja nyt sitten on odotettava, että saadaan nojatuolin päällinen, seinätarra toimitettuna. Tulee varmaan kolmen viikon päästä. Mutta nyt saadaan vauvan huoneeseen kaikki vauvan tavarat täältä alakerrasta. Sitteri, turvakaukalo ja ensisänky on olleet meillä olohuoneessa ja nyt järkkään ne sinne vauvan omaan pesään. Ihanaaa! 

Nyt hommiin!