Ensimmäinen neuvola oli viime keskiviikkona. Olimme mieheni kanssa molemmat mukana ja neuvolatäti oli oikein mukava. Otti miehen huomioon kivasti kysymyksillä vaikka suurimmaksi osaksi käynti tietysti koski minua ja vauvaa. Mukaan saimme hirmuisen pinon kaikenmoisia lippusia ja lappusia sekä kirjasen vauvan kehityksestä sekä isälle että äidille. Oli hämmentävää kuunnella kun neuvola täti kutsui meitä vanhemmiksi..Äidiksi ja isäksi  Jotenkin sitä on vain vaikea uskoa, että oikeasti on raskaana! Saimme lähetteen np ultraan ja osallistuimme niskaturvotusseulontaan ja verikokeeseen. Ultra on 20.12. Jännittävää!

Eilen juhlittiin miehen kolmekymppisiä hurjilla bileillä ja muutamalle paljastuin kun huomasivat etten ole humalassa ettenkä juo mitään mitä me tarjoillaan. Ja niin en saanut niitä ihania juustojakaan pistää nassuun vaikka olisi niin tehnyt mieli. Mieheni paras ystävä ja hänen vaimonsa tietävät raskaudesta ja nainen humaltuessaan alkoi masuani paijailla ja kylläpäs tuntui kummalliselta. Olin ihan hämmentynyt enkä tiennyt miten päin oikein olla...? Tuntui jotenkin kummalliselta kun ei oikein ole itsekkään sisäistänyt että siellä masussa joku on ja sitten kosketukset tulevat ulkopuoliselta ihmiseltä. Ehkäpä siihenkin oppii suhtautumaan jossain vaiheessa. Miehen kosketus on kummiskin täysin eri kuin ystävän tai vähemmän tutun.

Oireet ovat hieman helpottaneet mutta selkäkipu on tullut kuvioihin. Selkä on kipeä aivan ristiselän kohdilta ja vetää toiseen jalkaan kipua kävellessä. Joku siellä vissiin painaa issias hermoon - turvotus olettaisin. Ei se kohtu nyt vielä niin iso ole. Pahoinvointi on vähentynyt tällä viikolla ja viimeksi olen joutunut oksentamaan maanantaina! Jee, toki huono olo iskee jos syömisestä on kulunut liikaa aikaa. Uutena oireena on kuvaan tullut se, ettei mahaan oikein mahdu hirmuisesti ruokaa. Tulee stoppi hyvin pian ja annokset ovat aika pieniä. Huono olo siis tulee jos liikaa ahtaa ruokaa massuun. Kohdun seutuvilla tuntuu välillä menkkamaista kuumotusta ja repäisykipuja. Väsymys on ihan holtitonta. En oikein jaksaisi tehdä mitään vaan ois ihana vaan maata. Harmittaa välillä itseänikin etten jaksa samalla tavalla touhottaa. Ehkä tämäkin vaihe vielä menee ohi. Masu tuntuu erilaiselta ihan häpyluun yläpuolella ja selkästi kovemmalta. Rinnat ovat kipeät ja välillä oikein sattuu jos mahallaan nukkuu. Kuppikoko on vissiin tullut lisää. Kohtapa se on lähettävä ritsikka ostoksille 

Onnellinen olen ja niin on mieskin 

SuZie ja Mahis 9+4

PS. enään muutama viikko niin ollaan riskirajan yli!!! Sit huutelen koko maailmalle et meille tulee vauva!!!