Raivostun aivan pienistäkin asioista, tunteet kiehahtavat nollasta sataan noin sekunnissa. Huudan ja kiroilen. Tää on ihan hirveetä. Oon kuin pikkulapsi aikuisen vaatteissa. Koen etten pysty hallitsemaan tunteitani ollenkaan. Oltiin eilen miehen kanssa jouluostoksilla ja minä joka aina on rakastanut shoppailua menetin hermoni monta kertaa ja huusin jopa kaupassa niin että myyjäkin nauroi.. Hmmmm!

Eikös tän raskauden pitäisi olla seesteistä aikaa eikä näin raivoherkkää. Olisi kiva jos ees yhden päivän voisin olla raivostumatta ja kyllä, säälin tuota toista osapuolta. Tosi tylsää, että joutuu kokemaan mun raivon puuskat yms. Onneksi se ymmärtää. Tosin miehen mielest on myös hauskaa saada mut raivon partaalle testaamalla, etta kuinka paljon sua ärsyttää jos toimin näin.....

Se siitä valituksesta. Masu on alkanut pöpöttämään ja kyllä se ihan raskausmasulta näyttää vaikka turvotusta se onkin. Vaikea sitä on piilottaa ja luulen että joulun jälkeen on töissä kerrottava ennen kuin rupeee kunnolla näkymään. Eilen otin ensimmäisen masukuvan :)

Tiistaina NT-ultra! Jännääää :) Tulen sitten infoomaan mitltä meijän Mahis näyttää. Joka päivä olen sykkeittä kuunnellut. On se vaan niin ihanaa, että sielä masussa joku köllii <3