Nyt on neljä viimeistä aamua menny melkeimpä oksennusta vastaan taistellessa... Huh, kylmä hiki on pinnassa ja ällötys ihan mahdoton. Ihanaa kun tietää, että jotain tapahtuu. Siinä edellisessä raskaudessa ei mitää pahoinvointeja ollutkaan. Mikään ei ainakaan anna vihjeitä siitä että joku olisi pielessä. 

Jostain kumman syystä elän sellaisessa mielikuvassa että mahassani olisi kaksi sinttiä...? Olen nähnyt toistuvasti unia ultrakäynnistä jossa lääkäri sanoo, että katsokaas tänne ja kääntää ruutua meillepäin - siellä näkyy kaksi sykkivää sydäntä. Joskohan on vaan joku kumma uni. Mulle kyllä riittäis se yksi vauva :)

Oireita on kaikki klassiset nähtävissä.  Hurja väsy, pahoinvointi, jatkuva nälkä ja jano ( oon varmaan pallo kaikesta läskistä jo muutaman viikon kulutua :) ) hajuherkkyys ja ihana ummetus...

Fiilikset on risiriitaiset. Toisaalta haluaisin huutaa ja riemuita koko maailmalle että olen raskaana, toisaalta mun olkapäällä istuu joku ikävä tyyppi jota pessimistiksi kutsutaan. Se sanoo siellä, että äläpä nuolaise ennen kuin tipahtaa, mitä tahansa voi tapahtua. Kumpaahan puolta sitä sitten kuuntelisi. Toivon  niin, että ultrassa on kaikki hyvin! Enää tasan viikko :) Ihanaa!

Pitäkäähän peukkuja!

ps. Huomenna alkaa seitsemäs raskausviikko :)