Tänään aamulla heräsin jännittyneenä ja odotin puhelua klinikalta. Soittivat iloisia uutisia ja päästiin siirtoon! Sulatuksessa sintiltä oli kuollut yksi solu mutta se ei kuulemma vaikuta mitenkään sen selviämismahdollisuuksiin. Siis tällä hetkellä toivttavasti jo jakautimista jatkanut Sintti on kohdussani. Nyt vaan toivotaan, että se kiinnittyy ja vielä oikeaan paikkaan. 

Jännittää hirmuisesti ja käyn ihan ylikierroksilla. Yritin mennä nukkumaan mutta eihän siitä mitään tullut ja tässä kirjoittelen keskellä yötä... Onneksi huomenna on sunnuntai ja saa nukkua pitkään, herätä miehen kainalosta ja lojua vaan sängyllä jos siltä tuntuu.

Mies on jutellut Sintille niin kuin viimeksi Alli-alkiollekin, ihana toinen, olenhan minä itsekin sille jutellut ja pyytänyt jäämään yksiöönsä vähän pidemmäksikin aikaa.

Riski onnistua on olemassa :)

Peukut pystyyn!!