Mieli on jo huomattavasti parempi ja toipuminen sekä henkisesti että fyysisesti alkanut!

Nyt on kulunut viikko leikkauksesta, lääkäri soitti HCG- arvoja tiistaina ja luojalle kiitos ne olivat romahtaneet. Leikkauspäivänä arvot olivat 89000 ja viime maanantaina 38000. Lääkäri piti tätä erinomaisena edistyksenä ja totesi, että jos kyseessä olisi Mola niin arvot eivät laskisi näin nopeasti. Patologin lausuntoa pitää toki vielä odottaa varmaan viikonpäivät. Siinä sitten näkyy onko Mola vai ei. Ensi maanantaina vielä HCG-arvojen mittaus ja tiistaina lääkäri soittaa tuloksia.

Ikävin vaiva oikeastaan leikkauksen jälkeen on virtsatietulehdus jonka sain katetrista, tuntuu, ettei meinaa mennä antibiooteillakaan ohi. Tänään kävin antamassa näytteen, jotta saavat tutkia mitä pöpöjä siinä letkussa on sinne mennyt. Eilen kävin myös poistattamassa tikit. Haava on oikein hyvin parantunut ja siisti. Suurihan se on n.15cm eikä peity alkkareiden alle vaan on ylempänä. Sitten on vielä navassa 2cm viilto, molemmilla sivuilla ja bikinirajassa 1cm viillot. Kaikki parantuneet loistavasti. Pitää käydä ostamassa apteekista silikoninauhaa haavojen päälle, jotta arpikudos vaalenisi ja pehmittyisi. 

Suolisto ei ole juuri leikkauksesta palautunut...Inhoittavaa!

Henkisesti olo alkaa olla ihan hyvä. Elävää alkiota ei leikkauksessa löytynytkään, joten en koe menettäneeni vauvaa mutta mahdollisuuteni ja unelmani juuri siitä vauvasta.. Muutaman kuukauden päästä saadaan alkaa uudestaan yrittämään. Olin yllättynyt, koska olin varautunut ainakin puolen vuoden karenssiin mutta eipä kuulemma tarvitse sillä keho paranee nopeasti näinkin suuresta leikkauksesta.

Minulla taisi olla suojelusenkeli mukana, lääkäri sanoi, että onneksi emme lähteneet reissuun vaan soitin sairaalaan tuloksia sillä jos olisimme lähteneet ja munasarja olisi revennyt ei minua enään olisi... Vuoto olisi ollut niin rajua etten olisi sairaalaan ehtinyt. Tämmöiset asiat pistää miettimään elämää uudemman kerran. Mikä täällä on tärkeää ja mikä ei. Menee elämänarvot uusiksi. 

Mieskin toipuu pikkuhiljaa järkytyksestä ja pelästyksestä. On ollut minusta niin huolissaan. Onneksi ollaan saatu juteltua ja minusta tuntuu, että rakastan häntä vielä enemmän tämän kaiken jälkeen. Rakkaus ei kuole vaan vahvistuu vaikeuksissa. Onneksi voimme tukeutua toisiimme 

Neljä viikkoa sairaslomaa ja syyskuun alussa takaisin töihin. Nyt nautin kesästä ja juon siideriä kun en ole sitä niin pitkään aikaan voinut juoda! Nyt alkoi mun kesäloma!

Tässä vielä kuva haavasta! Nyt jo paremman näköinen