Eilen käyty nollaultrassa joka ei nyt ihan nolla ollutkaan. Eli siis sumut jatkuu vielä viikon ja sitten katsotaan uudestaan. Vasemmassa munasarjassa oli joku keltarauhasmuutos..?? Tuntuu, että joka kerta siellä on jotain häikkää! Mikä lie mutta lääkäri oli melko varma että se sulaa pois ennen ens keskiviikkoa. Peukut siis pystyyn. Sitten oli pistos-opeutus! Olin niin ylpeä neulakammoisna itsestäni kun pystyin pistämään ja ei ees sattunut. Mies katteli vieressä ja ihmetteli, että mitä tuo nainen nyt noin narisematta pistää kun oon valittanu kokoajan pelkääväni niitä neuloja. Totesin vaan, että sille sairaanhoitajalle en kehdannu kiukutella :)  Kynäkin oli niin helppo käyttöinen että oli helppo oppia. Käytiin läpi myös pregnylin sekoittaminen. 

Lupasivat myös pyynnöstäni antaa rauhottavat lääkkeet heti kun pääsen sairaalaan punktiopäivänä. Kyllä se nyt sen verta mua kauhistuttaa ja olen myös aika kova jännittämään. ENiten pelkään sitä, että se sattuu kamalasti. Onneksi mies saa olla mukana!

Olen myös säälinyt miestäni tuon tuosta mun mielialan vaihteluiden takia. Kiihdyn nollata sataa muutamassa sekunnissa ja sitten taas välillä saan älyttömiä hellyyden puuskia. Ihan, ettei tarpeeks lähelle pääse toista vaikka on kylkikyljessä ja kohta varpaat suussa :) Ihanasti se kestää ja halii ja paijaa. 

Loppujen lopuksi aika vähällä oon päässy sumujen suhteen. En ole itkuinen, eikä särje päätä ainoat mitkä huomaa on limakalvojen kuivuminen, mielialavahdokset ja kuumat aallot. Mutta nekin kestää hyvin kun tietää että tämä on tilapäistä. Yhen itkupotkuraivarin oon vetänyt koko hoidon aikana, AIka hyvin