Tänään on juhlittu häitä, sekä hyvän ystävän että prinsessan :) Rakastan häitä, pukuloistoa, tahdon - sanaa, suuria tunteita, puheita ja sitä että saan itse tunteilla. Minähän vuodatan kyyneleitä jo siinä vaiheessa kun urut alkavat soida. Kauniita morsiammia ja komeita sulhaisia, ehkäpä minäkin saan sen prinssini omakseni pian 

Tätipä kolkuttelee ovia, voi kun niin toivoin ja uskoin mutta se ei auttanut. Katsotaan nyt saapuko se tätsykkä vai ei mutta pahalta näyttää. Ihana ystäväni jo omassa ultrassaa ajatteli kun ei saanut tietää vauvansa sukupuolta että ehkäpä sillä oli tarkoitus ja pienen pienet tyttöjen vauvan, hänen esikoisensa, vaatteet tulisivatkin minun vauvalleni...

Tänään juhlin myös häitten lisäksi ystäväni raskautta, onnea jonka hän sai miehensä kanssa kokea viiden vuoden odottamisen jälkeen. Onnea, jota avitettiin piikeillä, itkuilla, hormoneilla, tutkimuksilla ja surulla. Tänään olin onnelinen sen toisen puolesta että hän on saanut kaikki mitä on halunnut. Se tuntui hyvältä, upealta ja ihanalta - kaikki katkeruus toisten kokemasta raskauden onnesta oli tipotiessään, kaikki se suru jota olen kokenut haihtui pois, katselin vaan sitä onnea, sitä onnea jonka "pomppu" toi ihanalle ystävälleni!