Taas ne menkat vaan alkoi ja petyin taas kerran. Tämä kerta oli kuitenkin erilainen. En itkenyt, en masentunut enkä hautautunut sohvan nurkkaan surkuttelemaan elämääni. Ehkä olen jo tottunut näihin tuntemuksiin ja toistuviin pettymyksiin tai ehkä katse on jo tulevissa mahdollisissa hoidoissa. Ehkä olenkin toiveikas hoitojen suhteen -vai pitäisikö olla, uskallanko, en halua pettyä. Toivoisin vaan niin, että saisimme jotkut ihme pillerit ja saisin sen ihanan plussan siihen testiin :) Voi kumpa...! No se jää nähtäväksi, ensi kuussa on ensimmäinen käynti lapsettomuuspolilla - jännittää jonkun verran!

Olen saanut itseäni niskasta kiinni saliharrastukseni kanssa, tänäänkin kävin urheilemassa - kyllä se vaan niin on, että siitä saa hurjan määrän energiaa! Olen saanut tänään aikaiseksi vaikka mitä!!! Nyt vajoan sohvan syleilyyn, vedän viltin päälleni ja ihailen kauniita kukkia joita itselleni ostin!

Ihanaa viikon alkua kaikille!