Aloitin paniikkihöiriölääkityksen eilen :( Toisaalta olen helpottunut mutta toisaalta tunnen luovuttaneeni... Tunnen antaneeni periksi niille peloilleni mitkä pyrkivät hallitsemaan ja kotrolloimaan elämääni. Toivon, että lääkityksen avulla elämäni olisi vapaampaa, olisin vapaa päivittäisistä peloista, vapaa niistä rintaa puristavista tuntemuksista. Lääkärin kanssa puhuminenkin helpotti, helpotti päästää ne oikeat tunteet ulos ja kertoa miten asiat ovat, ei esittää, ei pitää sitä suojamuuria yllä, joka suojaa minua muilta - oikealta itseltäni! Miksiköhän olen alunperin sen muurin rakentanut? En osaa sanoa voi kumpa tietäisin - jos tietäisin se olisi helpompi purkaa, pala palalta nostaa tiilet pois ja päästää oikea minä valloilleen. Se impulsiivinen, iloinen, ulospäin suuntautunut, avoin ja ihmisläheinen minä!

Nyt eletään tätä hetkeä ja odotellaan lääkkeiden vaikutusta, muutama viikko siihen menee mutta sitten nousee taas pää pystyyn! Olen varma siitä!