Mietin pitkään haluaisinko kirjoittaa ajatuksiani muiden ihmisten luettavaksi. Pohdinnan jälkeen tulos oli tämä Kirjoittaminen tuo minulle helpotuksen tunnetta vaikeina hetkinä ja onnellisuuden tunnetta hetkinä jolloin haluan kertoa elämän ihanista asioista, huutaa ne koko maailmalle kuultavaksi!

Olen hieman alle kolmekymppinen nainen,  elämääni on mahtunut paljon iloa ja surua, enimmäkseen iloa kuitenkin. Menneinä vuosina on ollut vaikeuksia, kuolemaa, eroamista, sairastumista mutta myös iloja, rakastumista ja elämän onnea... Lähinnä se sairastuminen vaikuttaa vielä tänä päivänäkin ja se ei ota lähteäkseen - paniikihäiriö! Se tuli eron mukana, kahdeksan vuoden yhteiselon jälkeen minulle jäi käteen muistot, viha, pettymys, ristiriitaiset tunteet ja paniikkihäiriö. Olen useasti miettinyt, että jos olisin käsitellyt eroni toisin,ajatellut toisin jos ja jos... olisiko minulla silloin tätä tunnetta jolloin sydän pomppii rinnasta ulos, kädet tärisevät, pahoinvoinnin aallot lyövät  läpi kehoni ja kuoleman pelko valtaa koko kropan viimeistä varvasta myöten, olisiko? Mutta silloin minulla ei olisi myöskään tätä elämää, tätä miestä jota rakastan enemmän kuin ketään ikinä, niitä onnen tunteita, jolloin tuntuu että sydän pakahtuu, tätä ihanaa kotia jossa tunnen olevani turvassa niitä ihania ihmisiä joita olen saanut tavata, tätä kaikkea minulla ei olisi - Tämä on sitä elämää!

Usein saatan miettiä omaan normaaliuttani mutta onko sellaista normaalia olemassa, onko meidät ihmiset pistetty tiettyyn kategoriaan jossa osoitetaan sormella niitä jotka laulavat metrossa tai pukeutuvat erilailla tai niitä ihmisiä jotka huutelevat kaduilla jumalan nimeä. Onko normaaleja ihmisiä?? Vai onko tämä nyt sitä elämää? Olemmeko me todella niin erilaisia vai oikeasti samasta muotista puristettuja ympäristön muokkaamia ajattelijoita ja toimijoita?

Nyt biologinen kelloni tikittää mutta kehoni ei suostu yhteistyöhön. Yritystä on ollut jo pitkään ja nyt on aika antaa paremmin oppineiden kertoa miksi emme saa tulosta aikaan. Minä niin haluaisin sen pienen nyytin syliin, tuntea sen uuden elämän kasvavan sisälläni, tuntea kehoni muuttuvan, ja lyllertää pitkin katuja masu pystyssä. Sen kaiken haluaisin mutta joku jarruttaa... kuka se mahtaa olla ja miksi?